Nyt olen aidosti motivoitunut ja päättänyt muuttaa elämäni joka osa alueelta terveemmäksi.
Suurien muutoksien aika on nyt.
Olen vihdoinkin tervehtymässä monen vuoden vaikeasta masennuksesta, ja päättänyt selviytyä elämästä iloisesti ilman masennuslääkkeitä. Olo on kuin uudella ihmisellä, ei enään koko päivän kestävää kooma olotilaa, eikä ainaista väsynystä, turtumusta ja ilottomuutta. Neljäs päivä  ilman lääkkeitä ja huomaan että elämä on ihanaa.

Olen päättänyt lopettaa 7 vuotta kestäneen tupakoinnin. Olen oikea korsteeni ketjupolttaja ja ajanjaksosta riippuen tupakkia kuluu maksiaskista normiaskiin tai jotain siltä väliltä päivässä. Nyt yli vuorokausi polttamatta ja ihanaa kun henki kulkee. Minulla tosiaan on astma. Joten tämä on enemmän kuin terveellinen päätös. Odotan myös innolla huomattavaa muutosta ihossa ja muissakin fyysisissä piirteissä. Maku- ja hajuaistin palautumista. Odotin tupakan poltin lopettamisen olevan paljon haastavampaa. Lähinnä sosiaalisen paineen takana. Oma ukko ja koko kaveripiiri lähes kaikki polttavat. Mutta olen suoriutunut uskomattoman hyvin. Vielä kaksi vuorokautta ja nikotiini on täysin poistunut verenkierrosta, sitten on varmasti vasta koetuksen paikka. Aion onnistua.

Terveellinen ruokavalio on jo pikkuhiljaa asettunut ikäänkuin tavaksi, eikä aina tarvitse ajatella että tämä on huono ja tuo on hyvä. Parempien vaihtoehtojen valinta tulee jo rutiinilla. Myöskin tunnesyömisen kontrollointi on edistynyt erittäin hyvin, nykyään kykenen tekemään valinnan ja hoitamaan huonon/hyvän tunteen palkitsemisen muin keinoin kuin ruoalla.

Liikunnan tuominen osaksi arkielämää on myös edistynyt hyvin. Se liikunnasta tuleva hyvänolon ryöppy on jotain aivan käsittämättömän ihanaa. Mikään ei ole sen parempaa. Nyt kaksi kuukautta salilla käyntiä takana ja päätin tämän kuukauden tehdä vaihteluksi jotain muuta ja pitää taukoa kuntosalista. Kausikortti uimahalliin ja lenkkeilyä luonnossa. Toissapäivänä kävin uimassa 1.3km uimahallissa ja piti käymäni samassa yhteydessä kuntosalilla mutta unohdin salivaatteet. Tänään kävin pitkällä kävelylenkillä luonnossa 3.5 km puolessa tunnissa. kehityksen huomaa. Viimeksi 3kk sitten 5km/h oli aivan työn ja tuskan takana. Nyt tuo matka meni kuin hujauksessa. Ipod ja syksyinen luonto. Huomenna aion käydä aamusella heittämässä 5km lenkin.

Päätin myös lopettaa ainaisen vaakaan tuijottamisen. Onnekseni molemmat kotivaakamme ovat epäkunnossa. Helpompi pitää motivaatiota yllä. Salikuukauden aikana masentaa katsoa vaakaa kun paino ei putoa. Vaikka luonnollisestihan syy on siinä että massaa tulee lisää lihaksen muodossa joka painaa enemmän kuin läski. Joten lähtevän läskin takia putoava paino ei putoa massan kerääntyessä. Kun taas konkreettisesti huomaa että koko pienenee ja senttejä katoaa. Joten tästä lähin korkeintaan kerran kahdessa viikossa punnitus. Kilot eivät kerro kaikkea.

Ylipäätään nyt on motivaatio korkeammalla kuin pitkään aikaan aiemmin. Olo on parempi kuin vuosiin ja sitä rataa. Ensi vuoden huhtikuussa on tavoite olla 30kg pienempi  tai vastaavasti mahtua kokoon 42/44 tämänhetkisen 52 sijaan.